lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulun paras hetki...

Mitä sä Mamma siinä kameras kanssa oikeen hääräät?
Heipä Hei...

Tässä sitä kirjoitelaan vuoden viimeisimpiä kuulumisia...

Joulu on ehdottomasti elämän parasta aikaa! Silloin pöydät notkuvat herkkuja ja tuoksut ovat mitä ihanimmat!

Tuttuun tyyliini katoin jouluillalliselle Tepalle oman herkkulautasen, jossa naudanlihapaloja kastikkeessa ja katelautasen reunalla jälkiruokaherkut. Servetti tietenkin pitää olla!

Vanhempi poikani tuumasi: "äiti sä oot ihan höhlä"!
Voi olla, mutta tämä höhlä on onnellinen onnellisen koiran omistaja!

Tepan joulukattaus


Ihanaa joulunaikaa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tepa senkun porskuttaa...

Tepa ja Tepan herkkuluu... Maistuis varmaan sullekki!
Ja Tepa senkuin porskuttaa...

Pienen tyttökoiran elämä jatkuu entisellään...

Ulkoilua, lenkkejä, koirakavereita... Hyvää ruokaa, raikasta vettä ja rapsutuksia... Herkkuja, purtavaa ja poseerauksia...

Tepan arki on aika tasapainoista, mutta kovasti odotellaan lunta, jotta pääsisi hankeen loikkimaan, se kun tuntui viime talvena olevan Tepan "juttu"...

Ylläolevassa kuvassa Tepa rouskuttaa koirien herkkua, taitaa nyt olla kyseessä jokin selkäranka?

Valmis

Muuten hyvää, mutta sotkua tulee...

Toimistopäivä

Tepa on kova tekemään toimistotöitä.

Olen hankkinut Tepalle oman lökö-patjan työhuoneeni lattialle, toimistopöytäni läheisyyteen, jossa Tepa mielellään viettää aikaa (lue: nokostelee) kun teen toimistohommia... Mikäs siinä, patja on ilmeisesti mieluinen - ainakin ilmeestä ja asennosta päätellen... Tähän kuvaan ei valitettavasti voi liittää ääntä, mutta eräänä iltana äänitin Tepan tuhinaa... Se oli kuin pienen ihmisen kuorsausta. Tosi hauskan kuuloista...

Tepan toimistopäivä Mamman kanssa

Näillä mennään tänään....

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Lehmityttö Tepa

Testipaikka ja rivi autollisia koiria - vai koirallisia autoja? 
Paimennustaipumustesti

Lähdimme perjantaina klo 11 aamulla ajamaan kohti Kankaanpäätä, jossa pidettiin tämänvuotinen gööttien paimennustaipumustesti. Olimme perillä, yhden pysähdyksen taktiikalla, noin 15.30.

Mamma ja Tepa
Totesimme hyvinkin pian saapumisemme jälkeen, että aikataulut olivat pissineet ja joudumme odottelemaan vuoroamme. Tuomarit pääsivät lähtemään ruokatunnille vasta pian saapumisemme jälkeen.
Välillä käytiin häkissä lepäämässä

Odottaminen oli kyllä tosi tylsää, mutta Tepa jaksoi hienosti odottaa, hienommin kuin olin ajatellut.
Tepa odottaa vuoroaan nätisti

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme tapahtumassa, jossa oli näin paljon koiria kerralla, poislukien pentutapaaminen Kristiinalla. Ensin Tepa oli kuin ADHD, mutta kun kavereita oli haisteltu, ei hössöttämistä ja höntyilyä juurikaan ollut. Tietenkin tyttö olisi halunnut olla kokoajan keskellä kaikkea tapahtumaa, mutta pysyttelimme hieman syrjässä, jotta emme olisi olleet paimentaville koirille häiriöksi.

Testipaikkaa
Tepa, Ari ja tulkki menossa lehmien luokse


LehmiTyttö Tepa
Tepa työn touhussa
Siinä se Tepa ajaa
Tepan vuoro tuli hieman ennen klo 19.00. Naudat olivat varmasti ihan kyllästyneitä näihin kintuissa räksyttäviin pieniin tyyppeihin ja välillä jouduttiinkin jokin ärsyyntynyt nauta siirtämään pois aitauksesta (anteeksi väärät termit - nämä maaseutuasiat ovat minulle täysin vierailta). Eräskin naudoista yritti potkaista Tepaa, mutta Tepa teki nopeat väistöliikkeet.

Olin yllättynyt tytön rohkeudesta kohdata naudat/lehmät/hiehot/whatever... Tepa tajusi heti mitä tehdä... Ari oli Tepaa ohjastamassa lehmänläjien keskellä, koska minä "pelkään" olla samassa tilassa noin isojen eläimien kanssa tai niin monen läheisyydessä samaan aikaan, eikä ajatus lehmänkakkaan astumisesta edes kumisaappailla kiehtonut. 

Tepa meni siis rohkeasti lehmiä päin ja alkoi ajaa niitä ja ohjastaa sivuun meneviä takaisin laumaan.

Kuvasin videokuvaa, mutta se on valitettavasti (ainakin toistaiseksi) käyttökelvotonta, koska en saanut editoitua, sivusta seuraavien ihmisten ääntä ja osittain ruokotontakin kielenkäyttöä pois. Harmillista on, että eräs rouva oli niin kovaääninen, että kaikki hänen puheensa peittivät alleen Tepan paimennustilanteet, joissa Tepa haukkuen ajoi nautoja. Olisi ollut tosi hienoa saada tähän edes pieni pätkä... Työstän tätä vielä ja lisään videon heti kun keksin ratkaisun erottaa rouvan äänen pois.


Testin tulos

Tästä päästiin testin tulokseen...

Tepan testitulos


Kankaanpäästä Degeröön

Lähdimme Tepan testauksen jälkeen kohti mökkiä. Olimme perillä vasta 23 jälkeen. Tepa simahti autossa, nojasi häkin seinää vasten ihan uupuneena. Annoimme voimienpalautus-nakkeja ja vettä suoraan pullosta niin ja frolikkeja, jotka ovat osoittautuneet Tepalle mieleisiksi herkkunappuloiksi.

Päivä oli uuvuttava, mutta loistava kokemus meille kaikille!
Väsynyt LehmiTyttö

maanantai 1. elokuuta 2011

Oppia Ikä Kaikki...

Tepa nautiskelemassa Antamolassa, auringonpaisteessa ja mamman jaloissa.
Rakkaudesta kirjoihin

Kun Tepa oli pieni vauvakoira, hankin koirankasvatuskirjoja jos jonkinlaisia. Luin pennun kouluttamisesta ja opettamisesta, johdonmukaisuudesta ja palkitsemisesta... Ihan niinkuin lastenkin kanssa. Tuire Kaimiolta on pari hyvää koirakirjaa.


Koiran kotilääkäri 

Olen myös varautunut "tietokirjoin", mitä tehdä jos joira sairastuu tai sille sattuu pieni tapaturma. Niihinkin löytyy kirja.

Koiran elekieli

Halusin myös oppia ymmärtämään Tepan puhetta... 

Tepa on tosi monisanainen vai pitäisikö sanoa moni-ilmeinen tyttö, joten ajattelin, että haluaisin oppia ymmärtämään koirien kieltä suhteessa toisiin koiriin sekä suhteessa ihmisiin.



Koirien pikkujättiläinen

Myös eri roduista kertova tietosanakirja on ollut hyvä hankinta silloin kun olen nähnyt koiran, jonka rotua en tunnista tai silloin jos asiakkaani on kertonut omasta koirastaan, enkä ole tuntenut rotua, jotta olisin voinut jatkaa keskustelua syvemmälle. 


Swedish Vallhund - omistajan opas

Etsin Länsigöötanmaan pystykorva-rodusta kirjoja, mutta todella vähän on materiaalia saatavilla. Lähinnä taitaa yhdistyksen sivuilla sekä göötti-lehdessä olla ainoaa saatavilla olevaa tietoa. Gööttilehdestä löytyy paljon tietoa näyttelyistä ja tuloksista, mutta ei ainakaan tämän reilun vuoden aikana ole löytynyt artikkeleita, joissa avattaisiin rodullisia muita piirteitä.

Löysin netistä kirjakaupan, josta tilasin Swedish Vallhund-nimisen omistajan oppaan. Tämän oppaan avulla laajeni kuva todella monipuolisesta rodusta, mihin kaikkeen gööttiä käytetään tai voisi käyttää. Se myös avasi ymmärrystäni siitä, miten paljon erilaisia haasteita Tepalle tulisi antaa... Etsimis- ja löytämisleikkejä, juoksu- ja kisailuleikkejä, ketteryys- ja nokkeluus-leikkejä, älypelejä... Koira ei ole tyhmä "häntäänsä jahtaava" piski vaan älykäs kumppani ja mahdollisesti myös työtoveri.

Kirja on englanninkielinen, joten jos englanninkieli taittuu, niin hanki ihmeessä kirja. Siitä on varmasti sinulle paljon iloa.

Koirakuiskaaja

Viimeisin hankintani on koirakuiskaaja-telkkariohjelman innoittamana Koirakuiskaaja-kirja. Se odottaa seuraavana vuorossa heti ammatillisen opiskelumateriaalien jälkeiseen yksityiseen rentoutumishetkeen.


Näillä siis mennään ja opitaan lisää Tepan kanssa...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Rokotuksia ja juustoa

Kävin Tepan kanssa eläinlääkärillä hakemassa rokotukset. Nyt ne on jälleen kunnossa...

Tykkäsin, kun Malmin Apexista lähetettiin kirje Tepalle. Minusta se oli tosi hauskaa.... Tepan eka kirje.
Kirjeessä muistutettiin Tepaa kertomaan omistajille rokotuksista, että ne tulisi käydä hakemassa. Minusta tällaisen muistutuskirjeen lähettäminen on erinomaista palvelua, koska hektisessä yrittäjän elämässä tällaiset asiat bruukkaa unohtua.

Hieman ensin jännitin odotushuoneessa mahdollisesti oleviin muihin koiriin kohdistuvaa reagointia, mutta Tepa pärjäsi tosi ihanasti. Vähän yritti haukahtaa ja pitää matalaa ölinää, ikäänkuin herättääkseen muiden koirien huomiota. Tepa on vaan niin ihana. Minun ei tarvinnut edes käskeä Tepaa istuutumaan jalkoihini vaan tyttö teki sen automaattisesti. Käänsin Tepan selkä muihin koiriin päin ja komensin maahan. Kauniistihan tuo tottelee, mutta muisti vaan on kovin lyhyt, eli heti kun kuului jokin räpsähdys, Tepa ponkaisi pystyyn... Ja taas komensin istumaan ja maahan, niin ja käänsin koiran.

Meidän ei tarvinnut kauaa odottaa vaan pääsimme nopsasti lääkärille. 

Kuono kiinni

Lääkäri tutki Tepan joka puolelta, paineli vatsaa ja kylkiä ja kokeili lonkat ja polvet, takajalat ja etujalat. Kurkkasi myös suuhun... Nooh... mamma on ehkä vähän huonosti pessyt tytön hampaat kun sinne oli hammaskiveä tullut etuhampaiden taakse alas. Sanoin Tepalle, että nyt aletaankin pesemään useammin hampaita.

Lääkäri käski minun ottaa Tepaa kuonosta kiinni, että kuono pysyisi kiinni, eikä Tepa pääsisi läähättämään. Lääkäri kuunteli keuhkot. Kaikki hyvin!

Piikki ja sen kaverit

Tepalle pistetiin kaksi rokotusta, jotka pitivät sisällään: penikkatauti- ja tarttuvamaksatulehdusrokotukset, kennelyskärokotus, parvorokotus ja raivotautirokotus.

Lääkäri sanoi, että rabies-rokotus saattaa kutittaa hetken... Tepalle ei ole tullut mitään oireita aikaisemmasta rokotuskerrasta, joten pantiin nyt sitten kaikki piikit kerralla kuntoon. Tällä kertaa tuntui tyttöä hieman kutittelevan niskavillasta.

Reipas koira

Kyllä täyty sanoa, että Tepa on tosi reipas koira. Se ottaa tilanteet sellaisena kuin ne tulee. Ei pane hanttiin, eikä yritä karkuun vaan on vaan siinä pöydällä, otsa mamma rintaa vasten nojaten. Kiltisti odottaa, että homma on ohi ja sitten elämä jatkuu ihan normaalina. Sitä ei paljoa rokotuksetkaan kaivelleet. 

Juustopala on herkku

Illalla olikin Tepan ja mamman herkkuhetki. Tepa on hyvin perso juustolle. Tyttö on valmis tekemään vaikka mitä temppuja juustoa saadakseen. Antaa tassua - oikeaa ja vasenta, istuu, makaa, kierii, nousee takajaloille tanssimaan, pomppii kahdella takajalall ja mikä  parasta, tekee mangustit eli istuu etujalat ilmassa pelkkien takajalkojen päällä. Se on kyllä asento, joka ei varmasti ole tälle rodulle tyypillinen... Eihän Tepa mikään sirkuskoira ole... Mutta juustonseisojaksi tai juustokoiraksi sitä kyllä pian voisi alkaa kutsua. Alla olevassa kuvassa Tepa ei syö juustoa, vaan maissia...


Minä olen oikeasti onnellinen koiranomistaja!


sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Peurakoira Tepa

Heipä Hei Lukija...

Aikaa on vierähtänyt, työkiireiden (sesongin) takia, edellisestä blogikirjoituksesta. Tänään päätin kirjoittaa pätkän viikonlopustamme ja Tepan seikkailuista.

Menneenä viikonloppuna Tepa kohtasi monia uusia juttuja.

Seurakoirasta Peurakoiraksi

Olimme mieheni kanssa sisällä mökissä kun yhtäkkiä alkoi Tepan haukunta. Katsoimme ikkunasta, mitä ihmettä se tyttö siellä möykkää. Alatiellä seisoi peura. Tepa ja peura katselivat toisiaan ja Tepa haukkui. Peura säntäsi pakoon ja Tepa säntäsi peuran perään.

Juoksimme ulos ja huutelimme Tepaa takaisin... Tepa palasi hienosti kutsusta... Häntä terhakkaasti pystyssä, yhtä pystyssä kuin peuran perään ampaistessaan. Kehuttiin tyttöä kovin...



Saku Sammakko yöllisellä reissullaan...

Ilalla päätimme jäädä istuskelemaan lämpimään iltaan, joimme lasit punaviiniä ja nautiskelimme hiljaisesta kesäyöstä. Yhtäkkiä Tepa alkoi sätkiä ja pomppia. Pomppi kohden, pomppi pois. Sanoin Arille, että nyt Tepalla on jotain meneillään. Oli jo myöhä ja pimeää, ettemme pöydän äärestä nähneet, mistä on kyse. Minä arkajalkana pyysin Aria menemään katsomaan mikä siellä Tepaa pomputtaa... Ari totesi, että sammakko. 

Sammakko ampaisi pomppien matkaan ja Tepa perässä. Sammakko pomppi talon alle ja Tepa jäi pörräämään verkon eteen (olemme sulkeneet koirilta pääsyn talon alle kevyellä koriste-verkkoaidalla). Tepa alkoi nuuskuttaa maata. Otti hajun lähtöpaikasta ja seurasi jälkiä talon editse paikkaan, josta sammakko meni talon alle. Tepa nokkelana tyttönä pinkaisi talon toiselle puolelle, mutta ilmeisesti sammakko jäikin talon alle eikä ollut poistunut talon alta pakosalle metsään.



Hauskaa seurata Tepaa

Tepaa on vaan niin hauska seurata.  Annoimme Tepalle maistiaiseksi keitettyä uutta pottua. Tepa tykkäsi ihan tavattomasti uudesta mausta. Annoimme myös maistaa maissia. Sekin tuntui olevan hyvää. Tänään vaan totesin, että ehkä Tepan vatsa ei niinkään tykännyt uusista mauista.



Metsäkakka

Tepa on hieno koira! Pidän erityisesti siitä, että Tepa ei koskaan kakkaa pihalle, vaan mökillä aina menee metsään kakkimaan. Olemme pyrkineet kakattamaan Tepaa täällä kotonakin metsän/metsikön/puskan juureen, josta keräämme kakat pois, ettei kukaan vaan pääse astumaan niihin.

PupuJussikat PupuJussikat ne lystikkäitä on...

mutta onneksi Tepa ei Jussikkaa aamulla nähnyt!... Olin aamukaffella, tuttuun tapaani, verannan rappusilla, Tepa jaloissa. Rapsuttelin Tepaa ja tepa kelli auringonpaisteessa silmät ummessa nauttien rapsutteluista. Huomasin, että oikealla takana säntäsi pupu vauhtiin. Ajattelin, että onneksi Tepa ei huomannut sitä, koska todennäköisesti tyttö olisi jälleen ampaissut matkaan.


Tontille ei asiaa...

En tiedä miten on mahdollista, mutta meidän Ari on ilmeisesti näyttänyt Tepalle tontin rajat. Tyttö pysyttelee tosi asiallisesti tonttimme rajojen sisäpuolella. Tepa ei juurikaan pingo enää naapurin puolelle, niinkuin ensimmäisenä pentukesänään (viimekesä). Nyt kaikki sujuu taitten sääntöjen mukaan. Toki tyttö kertoo meille, mikäli auto lähestyy, tai jossain kuuluu haukuntaa tai ääniä. Matala wuf.... sanoo, että tuolla on jotakin, mistä kannattaisi "mamman" ja Arin olla varuillaan. Ja mehän ollaan...

Lisähenkilökuntaa...

Toivon saavani lisää henkilökuntaa, jotta voisin vapauttaa enemmän aikaani olemaan Tepan kanssa. Tuntuu, että tyttö on "mini-me"... aina kun olen vapaana. Tepa kulkee perässäni joka huoneeseen, jos istahdan, tyttö tulee jalkoihini pörräämään. Jos nukun, nukkuu Tepakin vuoteen vieressä. Kun lähden töihin, tyttö on viimeisenä saattamassa ja ensimmäisenä vastassa. Onneksi työni luonne on sellainen, että Tepakin pääsee kesken päivääkin tervehtimään. Ari on niin suloinen, että tuo Tepaa hoitolan ulkopuolelle, jossa pääsen tyttöä halimaan...


keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Rentouttava Vaputon Vappu

Lisää masurapsutuksia
Vaputon vappu

Vietimme vappua kotona, tai emme viettäneet vappua ensinkään vaan ehkä enemmän normiviikonloppua. Jos säät olis yhtään olleet paremmat, olisimme lähteneet mökille. Mutta kun minä inhoan palelemista, päätettiin pysyä kotona ja tehdä kotihommia, niitä rästiin jääneitäkin...

Otimme kaikki levon kannalta, paitsi minä. Päästin inspiraation valloilleen ja tein koruja.

Säilytä se!

Kun Tepa oli vauvakoira ajattelin, kun katselin tyttöä makaamassa tassut kanina rinnalla ja jalat suorana, selällään... Voi kun Tepa ei koskaan kadottaisi tota.

Sain muutamia ihania kuvia otettua Tepasta ihanassa asennossa, selällään. Voin vain ihmetellä sitä valtavaa luottamuksen määrää, joka Tepalla on siitä, että kun hän heittäytyy nautiskelemaan unesta selällään, ei kukaan tule häntä siinä häiritsemään... Luottavainen koira, sanoisin! Onneksi tuo asento on vielä vuodenkin jälkeen olemassa... I love it!
Unen selätys
Ettei sohva karkaisi
Minä olen suloinen
Tähän jäin enkä muuta voi

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen Mökillä

Mamman Kaunotar

Lämmintä ja ihanaa...

sitä piisasi meidän kevään ensimmäisellä mökkireissulla.

Villi ja vapaa...

Tepa nautti kun mökillä sai rauhassa olla ilman hihnaa. Tämän vuoden ensimmäinen mökkireissu sujui mainiosti. Viime kesänähän opetimme Tepalle "tontin rajoja" eli aluetta, jonka sisällä on lupa liikkua, mutta pidemmälle ei saanut mennä.

Hyvin on tainnut tytölle mennä oppi päähän, koska tällä kertaa tontin raja pysyi visusti mielessä, vaikka naapurin "setää" piti vähän käydä moikkaamassa kuminahaukuin.

Ari ja kukkulan kuningatar Tepa
HuomioHuivi

Olin tarkoituksella laittanut Tepalle pinkin Hurtan huivin, jossa neonvärin lisäksi on hyvät heijastimet, ihan sen varalta, jos tyttö sattuukun johonkin katoamaan. Aluskasvillisuuden väristä koiraa on vaikea hahmottaa kivisestä, kallioisesta ja karusta maastosta ilman neonväristä huivia.  Toisaalta huoleni oli turha, koska Tepa nätisti pysyi alueensa sisäpuolella.

Mamman kulta - Tepa
Tepa rakastaa istua seurakoirana. Tyttö pitää katsekontaktin perheeseen, joka mielestäni on hyvä, omia koirajuttuja ja kuitenkin porukan silmälläpitoa. Vaikka välillä kun Tepa seikkailee, huutelen edelleen "missä Tepa on" ja samalla tyttö jo paikalle jolkottaakin.

Sain pari ihanaa otosta Tepasta auringossa.

Lämpö ja auringonpaiste on ihanaa

ainakin mamman mielestä. Tepa taas otti kaikki irti viimeisistä lumikinoksista tekemällä tunnettuja maha-dyykkauksia... Eli suomennettuna... Tepa laskee mahallaan kinoksesta alas, jalat suorina taaksepäin. Tällaisia kuvia löydät talven blogipäivityksistä.

Sivukorvalla kuulin pentutapaamisessa, että jollain muullakin pentueen pennuista olisi samanlainen tapa. Sitä on todella hauskaa katsella kun mahalaskuja ja kuperkeikkoja sekä kaikenlaista lumeensukeltamista tapahtuu...

Tepan touhuja on muutenkin aivan mahdottoman ihanaa katsella...

Koirakaverit kylässä

Saimme myös nauttia koirakavereiden seurasta. Harmi, etten tajunnut kuvata koirien puuhastelua. Vieraina oli Jessican ja JP:n koirat Adonis, rotikan pentu ja Rico, Tepan koirakaveri jo pentuajoilta.
Oli kyllä siinä vilinää ja vilskettä kun nämä kolme kaverusta puuhastelivat - ja kivaa oli! Onnistuin nappaamaan kuvan Jessicasta ja Adoniksesta, mutta Ricolla oli niin kova meno päällä, ettei poikaa saanut kameran eteen. Ja sitten kun sai, ei mitään kuvattavaa ollut kun kaveri makas väsyneenä maassa.

Jessica laittamassa koirille juoma-astiaa

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pentutapaaminen 22.04.2011 Vihti


Heipä Hei Lukija...

Tänään oli uskomattoman Hieno päivä pentutapaamisessa!

Suuntana Vihti

Saimme kutsun pentutapaamiseen, johon tänään lähdimme into pinkeänä aamulla klo 11... Meitä jännitti, koska Tepa ei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt toista jööttiä. Nyt Tepa saikin nähdä kerralla 10 jööttiä ja yhden puudelin. Voi Onni ja Autuus!

Jännitti, osaako Tepa olla muiden kanssa ja miten tyttö sulautuu sakkiin... Turhaa jännitystä sanoisin... Kaikki meni hienosti!

Hiljaista porukkaa...

Olin yllättynyt siitä, että vaikka jööteistä sanotaan rotuna, että se on haukkuherkkää niin tämä porukka oli enemmän hiljaista sorttia kuin haukkuvaista. Tietenkin jos joku tulee niin siitä sitten ilmoitellaan, sehän on koiran luonne.

Hauskaa oli myös nähdä, kuinka jotkut koirat tulivat töksäyttämään nokallaan kinttuun - ikäänkuin moikkaamaan ja halusivat rapsutuksia.

Istu viereen ja rapsuta

Taisi olla Lulun sisko (korjatkaa ihmiset, jos olen väärässä), vanhempi vaalea ja kaunis narttu, hyppäsi tuolille ihan kylkeeni kiinni, katsoi kirkkailla silmillään silmiini ja ikäänkuin sanoen, rapsuta minua... Olin ihan myyty! Samoin Tepan veli kävi töpsäyttelemässä muutamaankin otteeseen jalkaani ja ujuttautui säärtäni vasten tervehtien ihanan äijämäisesti.

Yhteisjuomapesuvati

No pitihän minun hiukan kuvata videokuvaa. Harmi, että osa kuvaamastani materiaalista meni plörinäksi, mutta tässä on nyt jotain yhteisjuomingeista... Ja häntäkeskustelusta... suorastaan suorasta kerrassaan korvapuustiin...



Uusi ihana toinen pentue - många hundvalpar

Sain kuvattua ihanaa videokuvaa Lulun uudesta pentueesta, joka on RuotsinTuontiIskän mukaan nimetty ruotsinkielisin nimin mm: Fanny, Aleksander, Victoria, Ingrid - kahden nimeä en muista. Ihania pieniä koiria... 5 tyttöä ja yksi poika. Järkyttävää ajatella, että meidän Tepa oli samanlainen pieni, suloinen, pehmeä karvapallero vuosi sitten.



Lulun ensimäinen pentue eli Tepa & Co

näytti ja kuulosti samalta... tietenkin jokaisessa yksilössä on selkeästi omat piirteet, mutta kyllä ne olivat koko katras aika saman oloisia... vähähaukkuisia, uteliaita, innokkaita. Hauskaa oli katsoa, kuinka hännät olivat erilaiset, toisilla pitkä: suora tai kippura, toisilla töpö ja joillain ei häntää ollenkaan.

Ihan poikki ja katki

Lähdimme vielä Vihdistä käymään mökillä ja Tepa sai vielä tovin nauttia vapaudesta ilman hihnaa... Päästyämme kotiin tytöllä oli jo hurja nälkä... Arvasinkin, että Tepalla uni maistaa riehakkaan päivän jälkeen. Eipä tuo tuossa juuri muuta ole tehnytkään syönnin jälkeen, kuin nukkunut.


Ihana Päivä - Ihania Koiria!!

Odotan uutta tapaamista innolla!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Katso! Anna!

Hankikoira Tepa
Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoittamisesta.

Ollaan tässä tehty töitä ja lomailtu ja tehty taas töitä. Alkuvuosi meni Miss Suomi 2011 Finalistien tuunaamisessa ja heidän vierailunsa valmistelussa hoitolaani. Ja sitä ennen vietimme lämpimässä Thaimaassa kaksi viikkoa. Eli kerkesimme juuri parahiksi Suomeen viikkoa ennen Miss Suomi Finalistien vierailua.

Jos haluat käydä katsomassa heistä ja heidän vierailusta hoitolassani, kuvia, niin löydät ne TÄTÄ KLIKKAAMALLA

Tepa on nauttinut talvesta

Tepaa ei pakkaset tuntunut haittaavan ja lumikin taisi olla elementtinä melkoisen kiinnostavaa...
Ainakin kivaa oli hangessa pyöriä.

Takki on pitänyt tytön mukavasti lämpimänä kun Ari on lenkkeillyt tytön kanssa (minun tehdessä töitä). Jäätyneet ruusunmarjat, niitä Tepa mielellään on käynyt "kukkulan-kuningattarena" noukkimassa suoraan puskasta ja pureskellut maiskutellen.

Tepan mahalasku
Tepan lumienkeli
Tepa kieli keskellä suuta
Missä Tepa? - Umpihangessa!
Nautintoaine
Karvanlähtöaika

Kun olin pieni 6v. tyttö, äitini ja isäni hankkivat spanjelin. Spanjelin nimi oli Gaby. Gaby oli tosi ihana ja fiksu koira, kaunis, hyvistä vanhemmista, erinomaisesta sukupuusta.

Ollessani teini-ikäinen, muistan, että Gabyltä lähti ihan valtavasi karvoja... Äitini ihmetteli, miten voi koirasta irrota noin paljon karvaa... kunnes muisti, ettei Gabylle oltu annettu matokuuria.

Näin kävi meilläkin... Tepasta lähti ihan tajuttomasti karvaa. Karvaa oli kaikkialla, lattioilla, vaatteissani, huonekaluissa, autossa, suussa, silmissä ja nenässä. Keräsin sitä 5l muovipussin täyteen ja ajattelin, että kohta tytöllä ei ole turkkia enää ja Tepasta tulee nukkavieru koira.

Karvakoira Tepa

Sitten yhtäkkiä päässäni välähti! - Gaby ja äidin oivallus!

Kaivoin esiin matolääkepaketin ja annoin Tepalle portsuumin...

Tyttö on tosiaankin sopeutuvainen, matolääke menee helposti ja intoa ja innokkuutta on muille jakaa.
Lääkkeen vaikutus oli todella nopea. Ensimmäinen kakka oli löysähkö, niin että jopa sopeutuvainen Tepa tuli kertomaan, että "nyt kyl mamma mulla on hirrrrvee kakkahätä". Ja sitten mentiin!
Sopeutuvainen koira - Tepa

Seuraavana päivänä alkoi turkki palautua ennallaan. Nyt on ensimmäinen matolääkkeetön päivä ja turkki on ihanan kiiltävä ja normaalin näköinen.

Onneksi muistin Gabyn ja äidin oivalluksen, muutoin olisin soittanut Kristiinalle ja kiikuttanut Tepan Apexiin...

Katso! ja Anna!

Olen opettanut Tepaa katsomaan. Kun sanon katso, Tepa ottaa katsekontaktin. Olen myös opettanut, että kun kysyn Tepalta, haluatko herkun? että Tepa vastaisi haluan! eli anna-sanan. Katso menee jo paremmin... Anna on vasta alkanut tulla. Jos vielä saisi opetettua haukkumaan käskystä.

Porsaankorvat

Osaako joku kertoa, miksi possunkorvat eivät kelpaa Tepalle? Jostain syystä viime syksyn jälkeen, Tepa ei ole ollut järin kiinnostunut possunkorvista. Ydinluut, poron kylkiluut ja possun saparot passaavat mainiosti, mutta korvat jää viikoiksi makoilemaan lattialle (mutta kelpaavat meillä vieraileville koirakavereille)...

Kirjoita ihmeessä kommentteihin...